Kruunupäinen

Tuska on ajanut minut hiljaisuuteen.

Sitä piti harjoitella, sillä elämän kiire oli täyttänyt pään kaikella muulla kuin rauhassa olemisen hetkessä.

Tutustuminen Anna-Liisa Nuutiseen ja hänen opetukseensa on kääntänyt oman polkuni kohti valoa. Omaan valoitseen tutustuminen on sisäistä työntekoa ja sitten kaikki oivallettu haluaakin ilmetä ihan konkretian maailmassa myös.
Kun kerran tavoittaa tuon vapautuksen, ilon ja rakkauden värähtelyn, se tahatoo virrata ja vallata koko olemuksen.

Viisi vuotta sitten (kesäkuu 2020) kuulin sanat ”räpsi kuvia”. Räpsin valokuvia kun olin rannassa, huoneessa meditoimassa ja milloin missäkin. Suurin osa ihan kummallisia ja monia aina samasta kohteesta.

Alakerran tilassa jossa usein meditoin ja tein hoitoja, aloin taas räpsiä Sillä katossa tuintui olevan jotain. Kuvia kertyi yli kymmenen. Vvalo siirtyi vähitellen keski katosta kohti pientä ikkunaa, joka oli ainut tuossa tilassa. Huone on hieman maan alla, rintamamiestalon alin kerros.

Illalla katsoessani kameraa huomasin että ikkunan yläpuolella oli jotain sinistä. Siinä on joku hahmo jolla on huntu ja sininen kruunu päänsä päällä.

Kaksi vuotta myöhemmin syntyy laulu Kruunupäinen tyttö. Se löytyy albumilta ”Muistatko itsesi”.

Nyt kolme vuotta myöhemmin laulun julkaisemisen jälkeen muistan tuon kuvan. Se oli kuin merkki siitä mitä tulisi tapahtumaan parantaja polkua kulkiessani. Että asiat tulisi kevenemään. Tuska ja paine hellittäisi, sillä vuori alkoi laulaa. Laulaa sitä kuka ihminen on sekä siitä mitä voisi TAPAHTUA, KUN VALO KOSKETTAISI.

Tänään tiedän ja tunnen kehossani että kaikki on mahdollista.
Valo voi läpäistä aineen ja se on tehnyt jo sen.
Siksi ei ole mitään niin arvokasta kuin se että ihminen kuulisi itseään.
Kuulisi sitä Jumaluutta joka sisällän on.
Se ei ole mennyt minnekään, se odottaa yhä. -Anne