Timanttilinnut
Sinä käänsit minussa toisen lehden,
sinä avasit ovesi minulle.
Olin uuvuttanut itseni täällä
kaikki virtani lopussa oli.
Jälleen kerran päätäni seinään iskin
ja kipua kovempaa tunsin.
Jälleen kerran kättäsi tarjosit mulle,
Kättäsi tarjosit mulle.
Kaunista huminaa puut ne sousi,
Sisältä pyyntö itsestä nousi,
anna merkki,valitsinko oikein.
Olin nähnyt linnun lentävän
ja kirkkautta kummallisesti ,
kuin timantti se pilvisen päivän aikaan
minulle siinä hohti.
Sinä tarjosit kättäsi minulle,
sinä tarjosit kättä minulle.
Sen täytyy harha olla, kuinka lintu kuin timantti olla voi.
Sitä epäilin hetken ja kuitenkin tiesin, jostakin aivan muusta.
Sitä eäilin hetken ja kuitenkin tiesin, jostakin aivan muusta.
Onnellisena rantaan kuljin
ja siinä sinä pysäytit minut.
Sorsaparvet edessäni kiisi,
jokainen timanttia kantoi.
Valui kyyneleet kuinka se mahdollista on…
vaan armossa kaikki on.
Heidän allaan jälkipolvien parvi selkeää valoaan hohti.
Niin muutit kaiken vanhasta uudeks.
Rinnan puristus ilmoille irtos.
Sinä näytit minulle ihmeesi kun, kolkutin ovea kohti.
Ja lahjaksi minulle annoit sen,
että kuljin itseäni kohti.
Sinä tarjosit kättäsi minulle, kun kolkutin ovea kohti.
Ja lahjaksi minulle annoit sen,
että kuljin itseäni kohti.
https://open.spotify.com/track/3Y8Y6hpApmBbexnx9tApkK?si=5b151f86cc804351
https://youtu.be/v1QtqGpKeyU?si=f5Xose0RhstlsGoc
Anne
mykistyneenä 9.9.23
Diamond birds
You turned another leaf in me,
you opened your door for me.
I had exhausted myself here.
all my strength was at the end.
Once again I hit my head on the wall
and the pain was worse.
Once again you offered me your hand,
You offered me your hand.
The trees hummed beautifully,
From within a request for myself arose,
give me a sign, did I choose correctly.
I had seen a bird fly and a strange brightness,
like a diamond on a cloudy day shined in it for me.
You offered me your hand, you offered me your hand.
It must be an illusion,
how a bird can be like a diamond.
I suspected that for a moment and yet I knew,
of something completely different.
I suspected that for a moment and yet I knew,
of something completely different.
Happy I walked to the shore and there you stopped me.
Flocks of ducks swooped before me,
each carrying a diamond.
Tears flowed, how is that possible… but in grace everything is.
Beneath them the flock of posterity shone its clear light.
So you changed everything from old to new.
The tightness in my chest was released.
You showed me your miracles when I knocked on the door.
And as a gift you gave me,
that I walked towards myself.
You offered me your hand when I knocked on the door.
And as a gift you gave me,
that I walked towards myself.
Anne