Elämän kudelma
Elämän merellä kuljen, kompassi sydämein on.
Ei muuta tarvii kuin luottaa, reitti valmiina on.
Tuo puhdas hiljainen valo liikkuu ylläni,
raivaa kivetkin tieltä, huoneeni avartaa
Juurruta meitä rakkauteen, lähemmäksi sua.
juurruta minua rakkauteen, hiljaa kutoa mua.
Kiinnitä minut tiukasti langallas, taivaaseen asti ja takaisin.
Kultaa olet kudelmassain, väreillä kirjailet mua.
Enkä pysty ymmärtämään mitä valmistuu
Laulujen laineille kuljen, itseä kuunnellen.
Etten astuisi ohi, oman itseni.
Tuo puhdas hiljainen valo viipyy ylläni,
ohjaa yön yli.
Juurruta meitä rakkauteen lähemmäksi sua.
juurruta minua rakkauteen, hiljaa kutoa mua.
Kiinnitä minut tiukasti langallas, omaan itseeni takaisin.
Kultaa olet kudelmassain, väreillä kirjailet mua.
Enkä pysty ymmärtämään mitä valmistuu.
Elämän kudelman langat työtään minussa tekee.
Hiljalleen päivien myötä kuvani kirkastuu.
Jo soi tuo kuvaelma seimessä syntynyt.
Soi sielu lauluaansa, katso itseäs nyt.
Anne
https://open.spotify.com/track/38FSiDrUw6C4Tnu94XozW8?si=b1037b09d1e44a60
https://youtu.be/4Wyt1icWsY4?si=WVyFJO9pnykP6JYu
san + säv Anne Jukarainen
sov Ossi Peltoniemi
Oi joi mitä muistoja tuosta pitsiverhosta tulee. Kopiksessa kaikki välitunnit kului virkaten tai neuloen. Syntyi tämän verhon lisäksi toinen pitkä ruusuverhokappa lisukkeilla sekä pari villatakkia. Miten sitä on osannut..ja ehtinyt..
