Että näkisin valoitseni
Sieluni kuka oot, puhu minulle korkein itseni.
Minut tuulessa nää.
Ylle koivujen tanssimaan minut vie!
Huuhdo sinisen veden sylissä, osani jokainen.
Sen kauneus minut mykistää.
Virrattaa vedet silmissäin.
Että näkisin.
Että näkisin.
Että näkisin valoitseni.
Matkallani sinä ohjaat minua, kuinka ihmisen kuuluu kulkea.
Lahjat jotka minä sain, kukaks muuttui kädessäni
ja ne tiputan alle jalkojen.
Sinne missä mikään liiku ei.
Kun itselleen kahmii kaiken maallisen, siinä tukehtuu viimeinkin.
Kun niistä luopua ihminen ymmärtää,
kaiken saa hän omaan elämään
Sieluni kuka oot, puhu minulle korkein itseni!
Minut tuulessa nää, ylle koivujen tanssimaan minut vie.
Huuhdo sinisen veden sylissä osani jokainen.
Sen kauneus minut mykistää.
Virrattaa vedet silmissäin.
Että tuntisit, mitä kaipasit.
Että näkisit valoitsesi!
Vaikeaa on yksin tietään kulkea.
Kivi raskas on ovensuun.
Veli siskolleen kun käden ojentaa, sinne missä mikään liiku ei.
Mua opeta, mua opeta, etten hukkaisi elämää.
Että näkisin valon hehkuvan,
hehkuvan yhä kirkkaammin.
Että näkisin valon hehkuvan.
Hehkuvan yhä Kirkkaammin.
Säv ja san, Anne Jukarainen
Sov ja tuotanto, Ossi Peltoniemi
Kuuntele Spotify:
https://open.spotify.com/track/7cvV35Xq5j8MWUIE8GlOwu?si=69d9867572714b11
Kuuntele Youtubessa: