Kaikenkantaja
Olen kantanut taakkaa harteilla.
Olen kantanut huolta murhetta.
Olen väsynyt. Olen väsynyt.
Murheet kuulin mä, niitä kannan nyt.
Monet vaikeudet, niitä kannan nyt,
Paitsi omani, myöskin toisten.
Olen väsynyt. Olen väsynyt.
Aina tehty on näin.
Ja kaikki muuttuisi parhain päin.
Aina kantanut oon.
Kuka eniten kantaa.
Hänetkö palkitaan..
Mitä itselle jää.
Olen väsynyt niin.
Olen väsynyt niin.
Olen väsynyt niin.
Vielä liikkua voit.
Kuorma sälässäsi.
Vielä liikkua voit, hitaasti.
Mieli tyytymätön.
Sydän elämätön.
Olet väsynyt. Olet väsynyt.
Saavuin rajalleni.
Löysin itseni.
Ja luovutin kaiken pois Luojalleni.
Enää jaksa nyt en.
Sen kuulethan kun kerron. Enää jaksa nyt en.
Siinä yhä vain istun, taakat vierelläin.
Minun elämäni.
Aasi nousee ylös.
Kohti joulua kulkee.
Huolet mielestään sulkee, laulaen.
Tulen joulu sun luo.
Tulen joulu sun luo.
Lapsi minussa on malttamaton.
Lapsi minussa on valo auringon.
Tulen joulu sun luo.
Tulen joulu sun luo.
Tulen joulu sun luo.
Tulen joulu sun luo.
Säv ja san Anne, sov Ossi Peltoniemi
Irtipäästämisen laulu. Valinnan hetki tienristeyksessä. Tässä on mystinen juttu itselle. Vasta paljon sen jälkeen kun laulu ilmaantui, tajusin hei mutta mahtavaa, tässä on ihana loppu. Laulu johdatteli joulun luokse. Joulun joka on perheen yhdessäolon, lämmön ja syntymän juhla. Siellä ihminen täyttyy ihmeellisellä rakkauden ja hyväntahdon energialla, Joulun tunnelmassa on jotain niin erityistä. Jos vielä tulisi valkea joulu, kauniine lumihiutaleineen…<3
