Annet

Olin nähnyt SYDÄMIÄ vesilammikossa, tippuneena nenäliinan muotoon, puiden ja kukkien lehdissä, sanomalehtisilpun seassa ja monissa yllättävissä paikoissa. Ja aina ne pysäyttivät minut. Vuosia sitten meillä oli ystävien ja henkisiskojen tapaaminen kauniissa kartanossa, Rymättylässä. Siellä emännöi ystäväni, Ruususydän koulutusryhmäläinen, kaimani Anne.

Yhtenä aamuna saimme luontotehtävän ja lähdin mietteliäänä kulkemaan hiekkatietä pitkin. En päässyt kuin alkuun, kun muistojen laulukirjasta alkoi tulvia .. Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan. Kiiruhdin karjateille, mä kutsuin HERTTAA ja Helunaa…Mikä liikutus, mistä laulu tuli..muistin sanat ja vasta nyt tajusin, laulussa on sydän! Annoin laulujen tulla. Toiset kertoivat harjoituksesta. Vuoro kun tuli, en löytänyt sanoja, lauloin mitä koin. Paimenpoika metsäkirkossa olemisen ihanuutta. Silloin tapahtui jokin herääminen, joka lämmitti sydäntäni.

Olimme yhteydessä harvakseltaan tuon kesän jälkeen, vaan sisaryhteys on ollut kokoajan. Ehkä kaimojen välinen tajunta =). Sitten Anne kertoo, hänen äitinsä oli kuollut. Kirjoitin hänelle, yrittäen lohduttaa. Kohta olisi äidin siunaustilaisuus.

”Voinko laittaa kirjoittamasi runon kuolinilmoitukseen? Se on niin mun äiti, toi hänen kirkkauden näkyviin, naisellisuuden, rakkauden.”

Kulje kelloja kohti,

huumaavien tuoksujen luo,

Ikuisen itsesi valossa,

olethan pian Jumalan Talossa.

Siunaus oli 9.12.2023 Annejen päivänä

Täytyy olla niin, että kauneutta syntyy sydänten välisessä virrassa. Kiitos Anne Ranta, kun kerroit kaiken tämän. Kiitos kun sydämesi on auki minulle <3.