Sanojen takana

Vaikka ihmisellä olisi käytössään kaikkein ihmeellisimmät sanat, ei hän koskaan voisi täysin niiden avulla kuvata mistä haluaisi kertoa. Arvokkainta voi hyvinkin olla se, mikä on sanojen taustalla. Lauseiden lomassa väreilevässä energiassa on jotain ydintä ja totta. Ja sieltä voi välittyä myös valhe ja turhanpäiväisyys, jos alkuperäinen intentio on noita aineksia sisältänyt.
Useat sanoitukseni ovat yhä minulle kuin oppaita. Niissä kohtaan henkisen elämän vaiheet, tunnevirrat ja muutokseen tarvittavan voiman. Siellä uinuu osin myös herääminen ja rakkaus elämään. Ihan kuin juuri laulun syntyvirrassa jokin uusi pyrkisi näyttäytymään, ja avaamaan ihmistä yhä uudelleen elämän ihmeille.

Sydämeni, huomenta. Tänään avaan läsnäolon oven.

Hiljaisuus puhui ja käänsi minulle toisen lehden.
Avasi ovensa.
Tarjosi kättänsä, että tarttuisin siihen.
Että näkisin elämän arvon ja sivuuttaisin turhan.
Kulkisin itseä kohti.
Sitä kohti joka tunnistaisi korkeamman itsessä,
sekä sen jota kohti sydän kurkottaa.