Aurinkotuuli
Jos hiljaa olisin, mitä kuulisin?
Jos tyyni vedenpinta olla osaisin?
Kulkisinko silloin läpi koko matkan tään,
sinne mistä lähdin tähän elämään?
Olen hiljaa,
hiljaa tässä nyt.
Edessäni herkkä ja luja, valo auringon.
Silmiäni etsit, tulet ihan lähelle.
Lävitseni minun katsot, muunnat eilisen.
Tänään Auringosta tuulee,
keho tuntee sen!
Jokin silkkinauhaan kirjaa hetken totuuden.
Näyttäytyy karman kahleet, armahtaa ihmisen.
Ja tunnen Aurinkotuulen kulkevan.
Jos hiljaa olisin, mitä näkisin?
Jos tyyni vedenpinta olla osaisin?
Mennyttä, käytettyä kannoin mukanain!
Se siksi mua piinas, painoi kehossain.
Ei mikään oo kuin ennen.
Ilma kirkas on!
Aurinko katseessasi, mursi kallion.
Rauha kannoillansa kulkee,
tuntee paikan tuon,
mistä kerran lähti matkaan ihminen.
Olen hiljaa.
Hiljaa tässä nyt.
Edessäni herkkä ja luja, valo auringon.
Silmiäni etsit, tulet ihan lähelle.
Lävitseni minun katsot.
Muunnat eilisen.
Tänään auringosta tuulee,
keho tuntee sen.
Jokin silkkinauhaan kirjaa hetken totuuden.
Näyttäytyy karman kahleet,
armahtaa ihmisen.
Ja tunnen Aurinkotuulen kulkevan.
Tule vielä vapaa tuuli,
tee se uudestaan.
Rakkaitteni luona käythän virtaamaan.
Lepo kaunis anna, heitä suojaathan,
että tuntisivat Aurinkotuulen kulkevan.
Että tuntisivat Aurinkotuulen kulkevan.
Anne
Säv ja san, Anne Jukarainen
Sov, Ossi Peltoniemi
Kuuntele Spotify:
https://open.spotify.com/track/6crizybweiiwNgDSYFQYxQ?si=47f88d02c4284f13
Kuuntele Youtube: